maanantai 19. lokakuuta 2015

Surullisia muistoja tältä päivältä?

Olen tässä viikonlopun aikana muutamaankin kertaan törmännyt epäilijöihin ja dissaajiin.. Tai kuullut näitä tarinoita. Onhan näitä tässä parin vuoden aikana ollut ihan kiitettävä määrä muutenkin, mutta nyt taas asia jotenkin noussut pinnalle. 

Tiedättekö, ne tyypit jotka nauraa selän takana ja välillä päin naamaakin, kun puhun tai mainitsen fitskut.. Ensinnäkin, en mäkään naura sulle kun sä kerrot et oot ihan hurahtanu Crossfittiin tai että Spiruliina on nyt se juttu, the thing. En mäkään naura, kun sä sanot että Paleo on ainoa oikea ruokavalio ... No, ymmärsit pointin. En voi käsittää sitä, mikä tarve ihmisillä on lytistää toista. Nouseeko sun ego sillä? Onko se sulta pois, että joku oikeesti voi selkeästi paremmin ja on energisempi kun keho saa ravintoaineita? Onko se sulta pois, että haluan antaa saman mahdollisuuden myös muille, mitä itse olen saanut ja hyväksi kokenut. Kyllä mä hyvää kampaajaakin suosittelen.

Tiedän että verkostomarkkinointi ja pyramidihuijaukset jne pelottaa sanana, mutta entä niinku jos mietitään ihan faktoja? Tiedätkö sä tarpeeksi asioista, että voit alkaa dissaamaan? Tiedätkö sä tästä mun duunista ja näistä tuotteista niin paljon, että voit oikeesti kertoa faktoja joita mä en tiedä? Vai luuletko sä vaan tietäväsi? 

Mä itseasiassa tänään aamulla mietin sängyssä maatessani että miksi.. Miksi mä himoitsen edelleen joka aamu sitä aamujuomaa ja miksi mä nousen sängystä illalla jos on resto jäänyt ottamatta? Noh, ensinnäkin siksi, että mä olen _ihan eri ihminen_ kuin pari vuotta sitten.. On aika koomistakin lukea facebookin noita "muistoja" jotka aina ilmestyy omalle seinälle.. Mun jokainen status on ollut tyyliin "väsyttää, Vi****uttaa, ei jaksa, ei kiinnosta, saanko nukkua, kaikki on huonosti, kaikki menee pepulleen, mahaan sattuu, närästää, tekee mieli suklaata ja karkkia, haluan pitsaa, tylsää, turhauttaa..." Jatkanko vielä listaa? Nyt mun päivät, ajatukset ja päivitykset koostuu jostain ihan muusta. Hyvästä olosta, hyvistä unista, energiasta ja kevyestä olosta. 

On silmät auennut ihan uudella tavalla siihen, mikä on hyvää oloa. Se ei ole se hetkellinen hyvänolon piikki mikä tulee suklaasta. Se ei ole se sohvalla makoilu ja karkin syönti.. Ei todellakaan. Hyvä olo on nykyään se keveys, rentous, puhtaus, elämänilo ja positiiviset sekä hyvinvoivat ihmiset mun ympärillä. Hyvä olo on se, kun aamulla herään miettien, että taas olen illalla nukahtanut ihan huomaamattani ja aamulla herään ilman, että ensimmäinen ajatus on "koska saan taas nukkua".. Se on sitä että päätä ei särke joka päivä ja maha ei ole kipeä kokoajan. Se on myös sitä, että herkuttelujen jälkee huomaan sen ahdistavan tukkoisen olon enkä halua jatkaa sitä. Se on sitä, että käyn kaupassa enkä edes muista mennä karkki ja suklaa hyllyjen luokse, kun ne ei vaan ole mielessä 24/7. Kiitos tästä kaikesta fitskuille!

Toi mun statuspäivitys juttu on aika hauskakin huomata. Kiitos facebook ja tämä sovellus juttu joka aina kertoo mitä tapahtui tänä päivänä menneinä vuosina. En ole ihan oikeasti edes tajunnut miten huonosti oon voinut ja miten negis olen ollut. Tänä päivänä katson kun mun seinä täyttyy just sellasista statuksista joita itse tein vielä joku vuosi sitten. Mietin, että miksi. Miksi sä et tee asialle mitään, jos kaikki on niin kurjaa? No, en mäkään tehnyt.. Tai  itseasiassa luulin tekeväni. Luulin, että se jumppatunti pari kertaa viikossa ja se että syön salaattia välillä on sitä mun -kyllä mä teen tälle asialle jotain-.. No, kuitenkin voin huonosti. Ajattelin, että se nyt vaan on mä. Mä olen sellanen. Ehkä sä ajattelet samoin? Ehkä sä ajattelet, että kaikki vaan kuuluu olla vähän plaah, kuuluu sairastella, nukkua huonosti, käydä töissä mistä et tykkää, pahaolo ja ahdistus kuuluu näihin ruuhkavuosiin. Niin kai mäkin luulin. 


En mä tiennyt mitään ravinnosta, ravintoaineista, liikunnasta tai hyvästä olosta. Ajattelin, että jos mun lautasella on tomaattia ja syön vaan puoli levyä suklaata niin se on jo aika hyvä saavutus. Tai että käyn kävelemässä lammen ympäri ja vähä hengästyn sekä jollakin jumppatunnilla vähän pomppimassa niin oon urheilija. Mä ihan oikeasti ajattelin niin. En tiedä olenko ehkä ainoa joka ajattelee noin mustavalkosesti, mutta ei kai sen niin väliäkään. 

Mun mielestä sillä on väliä, että tänä päivänä toi kaikki on historiaa ja mä voin hyvin! 

En tiedä onko se vaan se, että mun muutos on tapahtunut juurikin fitskujen myötä niin närästää joitakin vai oisko se ihan sama oisko se tapahtunut vaikka karppauksen, paleon, fastin proteiinipatukoiden tai vaikka kaalikeittokuurin myötä? Vai onko se se, että elätän itseni sillä että tarjoan myös muille mahdollisuuden kokeilla fitskuja ja voida paremmin? 

Jos mulla olisi oma vaatekauppa, niin menisitkö silti mun naapuriin ostamaan farkut ettet vaan auttaisi mua elättämään itseäni? Koska mähän hyötyisin siitä että ostat farkut just multa. Tai nauraisitko sä mulle, että tossa naapurissa on paljon parempia ja laadukkaampia ja vähemmän pellavaa sisältäviä vaatteita? Ja että en mä sulta osta kun sun myymissä vaatteissa on pellavaa enemmän ku noissa toisissa? Entä jos se pellava olis just se avainsana siihen, että mun vaatteet on laadukkaita, eettisiä ja ne kestää kovaakin kulutusta? Nämä on tosi kärjistettyjä esimerkkejä, mutta mä aina mietin asioita eri esimerkkien kautta. Kuulen välillä mun työkavereilta, että "joo toi kaveri sano että haluis kyllä kokeilla tuotteita, mutta ei halua tilata niitä koska mä hyödyn siitä" WTF?!?! Mistä lähtien se, että kaveria autetaan aina, on muuttunut siihen että en todellakaan tee niin jos mun kaveri siitä hyötyy?! EN YMMÄRRÄ! 

Tästä tuli vähän hyökkivä kirjoitus ehkä, mutta joskus täytyy vaan sylkeä pihalle nämä ajatukset :) 


4 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja toivottavasti antaa monelle mietittävää. Jokainen voisi pohtia omaa elämäänsä ja jättää toisen elämän pohdinnat väliin. Suomalaisia vaivaava perisynti kateus siinä on nostanut päätään, jos olet Kata tuollaisia kommentteja saanut. Olet niin energinen ja positiivinen :) jatka samaan malliin, äläkä välitä mitä toiset puhuvat.

    VastaaPoista
  2. Voi ihana Paula <3 Ihmisten on niin helppo peittää oma epävarmuus ilkeyden alle. Surullista mutta totta :)

    VastaaPoista
  3. Hyvin sanottu Kata!! Huomaan että ajattelen samalla tavalla mustavalkoisesti kuin sä kirjoitit et jos vähän jumppaa ja käy kävelemässä niin et hengästyy ja syö salaattia jne.. Luento jolla kävin sai mut oikeesti miettimään asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että ajatuksia herää :) Se on ensimmäinen askel kehitykseen, kun alkaa tiedostamaan mitä muutoksia voisi ja kannattaisi tehdä :)

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: